Hyvää huomenta!
("Hys! Miten sä voit olla noin virkeä!")
Kuinka niin?
("Etkös sinä ole viettänyt iltaa juhlien muiden opiskelijoiden kanssa ja valvonut aamuun asti punaviiniä nauttien, boheemien ystäviesi kanssa keskustellen?")
Ei, en ole. Jos totta puhutaan, musiikinopiskelijat ovat yllättävän täsmällistä ja tunnollista sakkia. Tietysti poikkeuksia on, mutta jos verrataan muihin yliopistoihin ja niiden opiskelijoihin, opiskelumoraali on hyvin korkea musiikkikorkeakouluissa. Musiikin opiskelijat heräävät aamulla suhteellisen aikaisin harjoittelemaan. Jos he eivät harjoittele aamulla, he harjoittelevat illalla, joten lähes joka päivä on oltava soittokunnossa. Kunnossa tarkoittaa ei krapulaa ja mielellään mieli virkeänä, jotta harjoittelusta olisi mahdollisimman paljon hyötyä.
Ihmisillä on tietty kuva taiteilijasta. Hän on yöeläin tai jos sattuu aamuvirkku taiteilija kohdalle, hän istuu varmasti ikkunan ääressä nauttimassa teetä, kunnes lähtee puistoon tai meren rannalle etsimään inspiraatiota. Todellisuudessa suuri osa musiikin alan "taiteilijoista" rahaa itsensä aamulla neljän seinän sisään soittamaan asteikoita. Jännittävää kyllä, tämä unelmakuva boheemista muusikosta elää myös taiteilijoiden ja taidealojen opiskelijoiden keskuudessa. Tosin vain haamuna taustalla. Siitä ei juuri puhuta, mutta jos joskus huomaa jonkun käyttäytyvän perinteiseen "taitelijan tapaan", hän herättää julkista halveksuntaa ja salaista ihailua.
Mikä sitten on se suuri taiteilijuus? Kuinka tulisi käyttäytyä, pukeutua, puhua, toimia? Mitä uusimpia virtauksia tulisi seurata ja mitkä kritisoida alusta loppuun? Todellinen taiteolijuushan elää sisällä, eikä sitä voi nähdä päälle päin (kilshee, mutta tosi). Jos olet joskus kuullut hyvää säveltäjää, olet huomannut hänen neroutensa piilevän juuri yksinkertaisuudessa. Hyvä kapellimestari saa orkesterin toimimaan vaikka vain kulmakarvan nostolla. He ymmärtävät yksinkertaisuuden kauneuden ja luottavat siihen, että he tietävät, mikä on hyvää. Heillä on yleensä silmiinpistävä tietoisuus omasta tekemisestä, ja sen laadusta. He luovat ylleen sen "mahdollisimman todellisen taiteilijuuden" omalla olemisellaan. "Minä olen minä, enkä haluaisikaan yrittää olla mitään muuta". Jos taiteilija kykenee tuohon, hän voi päästä sopuun taiteilijuutensa kanssa hukuttamatta sitä punaviiniin, tupakkaan, baskeriin ja huonoon ryhtiin.
Ja minä lähden nyt harjoittelemaan, asteikot kutsuvat. Hyvää päivän jatkoa
